Vielä on joulustakin selvittävä, vaikka mä oon jo tässä vaiheessa kuluvaa vuotta lievästi sanottuna ylikuormittuneessa tilassa. Noh... Ei tää tänä vuonna ole sentäs yhtä pahaa kuin vuonna 2005, jolloin itkin jouluaattona ennen vieraiden saapumista paniikin vallassa ja oikeesti hetken aikaa luulin sekoavani.

Nyt oon vain väsynyt. Niin väsynyt, etten jaksa edes varata itselleni Berliinin matkaa: en kerta kaikkiaan jaksa tsekata lentoja, enkä yrittää metsästää hotellia. Niin väsynyt, että toivon vaan, että joku tekis kaiken mun puolesta seuraavien parin viikon ajan. Jonkun pitäis todellakin iskeä mun käpälään kirjekuori, jossa olis ne liput & osote ja sanoa: "Tässä nää on. MENE!"

Mutta, ei. Mun pitää varautua kestitsemään kaksi eri porukkaa jouluvieraita, joista kaikki (valitettavasti) ovat niin tumpeloita, etteivät he osaa laittaa tikkua ristiin esim. jouluruokien pöytään ilmaantumisen eteen.

Huaaaah!

Miks mun elämä on tällästä? Saakelin raatamista joka sekunti!

MUTTA – koko maailmalle tiedoksi:
22. päivä mä aion pitää vapaata ja silloin mua ei saa häiritä!