Todella masentunut ja kyyninen mieliala on jatkunut koko illan, periaatteessa rentouttavasta iltakävelystä ja puolikkaasta siideripullollisesta huolimatta.

En voi lakata pohtimasta maailman epäoikeudenmukaisuutta: Miks pahiksilla menee hyvin?

Tunnetasolla helpompaa on etäisten epäoikeudenmukaisuuksien kelaileminen: globaalit suuryritykset, jenkkejen perseellään oleva talous & politiikka, suomioikeiston 'vallankaappauspyrkimys' ja sen mahdolliset negatiiviset seuraukset, kapitalistinen talousjärjestelmä, ydinvoiman riskit ja negatiiviset ympäristövaikutukset jne. Noita funtsailen päivät pitkät ja selviydyn siitä ihan (tai ainakin melko) tyynellä mielellä, tasapainoani menettämättä.

Paljon enemmän 'missään ei oo mitään järkeä' -fiilistä mussa näköjään herättää lähellä olevat pienet epäoikeudenmukaisuudet.

Voi voi. Niin kovasti olen yrittänyt oppia suhteuttamaan asioita oikein, mutta edelleen mun kuppi keikahtaa mitättömyyksien voimasta...