... siitä, kuinka paljon mua ärsyttää tavaroiden ylipakkaaminen, uutisoitiin tutkimuksesta, jonka mukaan kuluttajat kokevat ruuan maistuvan jopa puolet paremmalta, jos se on myyty houkuttelevassa pakkauksessa.

Humpuukia moinen silmillä syöminen, sanon minä!

Tämän mielipiteeni taustalla on tietenkin huoli ympäristöstä. Täysin turhan jätteen määrä kertyy valtavaksi, kun pakkausten pitää olla niin vimpan päälle. Jo niiden suunnitteleminen ja tuottaminen on erittäin kallista ja energiaa tuhlaavaa.

Toisaalta just sellaset höpöammatit, kuten graafinen-/pakkaussuunnittelija ovat ymmärrettävästi ja vääjämättömästi osa tätä päivää, kun oikeista töistä on irrottauduttu vuosikymmeniä sitten. Menneeseen ei ehkä ole enää paluuta, vaikka toivonkin, että joltain osin olisi... Graafikot vaikka vapaiksi taiteilijoiksi tai jotain. Elleivät osaa perunapeltoa kuokkia, heh!

1918-malevich-supremacy.jpg

Kasimir Malevich: Suprematistinen kompositio, Valkoista valkoiselle (1918)

Jos mä saisin päättää, niin maailmasta tulisi aika riisuttu paikka...

Itse ostaisin mieluiten sapuskani vaikka paperiin käärittynä. Tai täytyy tunnustaa, että vielä mieluummin söisin kaikki ateriani ravintolassa, enkä mä kaipais eksotiikkaa. Satun nimittäin pitämään eniten ranskalaistyyppisestä keittiöstä, jollaista voi hyvin soveltaa suomalaisistakin raaka-aineista.

Ai niin; paitsi että mähän kyllä rakastan sushia! Riisistä en varmaan muutenkaan osais luopua, kun en voi syödä muita viljatuotteita.

Enkä vois elää ilman aplarimehua! Mietin aamulla, että voiskohan Suomessa kasvattaa appelsiinipuita sisällä? Sellasia söpöjä koristeaplareita ainakin voi... :)

Jos mulla olis riittävästi rohkeutta ulottaisin yksinkertaisuuden ideologiani myös pukeutumiseen. Yritän, ehtiessäni, etsiä kirppareilta vaatteita, mutta koska niin harvoin tärppää sekä koon, että tyylin osalta, päädyn useimmiten loppujen lopuksi ihan normikaupoille. MUTTA; tähän ongelmaan löytyis oikeasti ratkaisu – voisin luopua tietynlaisen tyylin metsästämisestä ja keskittyä vain mittojen sopivuuteen. Silloin kyllä löytäisin aivan varmasti sopivia vaatteita kirppareiltakin.

Miksi mä oon niin mamo, etten pysty luopumaan sosiaalisesti liehittelevästä pukeutumisesta? Sillä sitä nimenomaan on mun tapauksessa tietynlaisen tyylin vaaliminen: En halua erottua kavereistani. Onneks sentään uskallan olla sen verran pidättyväinen, että en rohmua uusia vaatteita kovinkaan usein, enkä ole langennut tennarimaniaan. *hyväminä*

Todellisuudessa mä näen muotoilulla paljonkin arvoa kulutusta kestävien tuotteiden kohdalla, mutta perunapussien dekoroiminen on mun mielestä totaalista resurssejen haaskausta kautta linjan: teettäjän, suunnittelijan, valmistajan, pakkaajan, myyjän, kuluttajan, jätteen kuljettajan ja loppukäsittelijän kannalta. Matkan varrella tuolla höpöhöpöllä taotaan kyllä rahaa, mutta kyseinen teollisuuden ala edustaa mun mielestä just sitä sektoria, josta vois lähteä karsimaan turhaa energian polttamista.

Soisin mieluusti, että yritykset kilpailisivat päivittäistavaramarkkinoilla asiaperusteilla, eivätkä visuaalisella imagolla. Sikäli kun talousjärjestelmä on tämä, kilpailuun perustuva, mikä muuten vaatisi myös radikaalia kyseenalaistamista – jos ihmisten hyvinvointia (tai edes olemassaoloa tulevaisuudessa) pidetään minkään arvoisena.