"Ampuminen ei kai enää tunnu miltään" "Siitä on kadonnut kaikki traagisuus."

Jokseenkin näin lausahti Anna Politkovskaja eilisessä myrkyttämällä tappamista käsitelleessä dokumentissa.

Olisikohan hän pystynyt samalla analyyttisellä otteella, ääni värähtämättä puhumaan ampumisesta, jos olisi tiennyt puhuvansa (tavallaan) omastakin kohtalostaan?

Ehkäpä hän olisi... En usko, että hän ainakaan olisi laskenut omaa kohtalooan sen traagisemmaksi, kuin monien muiden.