Kuten kaikki muukin aivoton toiminta, näinä aikoina.

Onneks mä osaan tehdä aika refleksinomaisesti moniakin juttuja, kuten esimerkiksi suurta osaa työtehtävistäni. Ajattelemaan rupean vasta siinä vaiheessa, kun on pakko dokumentoida tekemisiään tai opettaa hommia muille.

Oh, voisin kyllä mielihyvin luopua aivoistani lopullisesti! (Ostaiskohan kukaan?)

Mä luulen, että ilman aivojakin voisin silti tanssia, ja syödä ja juoda ja ehkä vielä joskus harrastaa seksiäkin... Mitään muuta mä en haluaisikaan tehdä. Ai niin; haluanhan mä tietysti kuunnella musiikkia – musiikista nauttiminen jostain syystä sekä edellyttää, että stimuloi aivotoimintaa, mutta miellyttävällä tavalla.

Maanantaina olin ihan onnessani tanssitunnilla, kun huomasin, että mun ei todellakaan tarvii ajatella tanssimista (laskea askelia tms.). Senkus vaan jammailen menemään! :)