Mitä kauemmin seikkailee kalusteiden ja erilaisten materiaalejen maailmassa, sitä pelkistetymmäksi maku käy: kohta mä en siedä enää mitään. :)

Miten saisi luotua tilan, jossa ei olis mitään, mutta joka kuitenkin toimisi?

Mulla on siis jo muutaman vuoden ajan ollut pakkomielteenä suunnitella asunto, jossa olis mahdollisimman vähän 'liikkuvia osia'. Asunto olis eräänlainen funktionaalinen veistos, johon voisi asettua vaivattomasti asumaan, tarvitsematta juurikaan miettiä sisustusta. Kaikki olis valmiina. Enkä todellakaan tarkoita perinteisessä mielessä 'avaimet käteen'-kotia – en myöskään mitään täysin varusteltua hotellihuonetta.

Äsken, pitkästä, pitkästä aikaa koin kaipaavani sisustuksellisia virikkeitä ja tsekkailin netistä huonekaluja & materiaaleja. Sisustus-krääsän (Lue: huonekalujen) valmistajista ehkä Kartell on se, joka tarjoaa mun mielestä edelleen jotain ihan kivaa. Varmaan syynä tähän mun poikkeukselliseen suopeuteen on Kartellin suosikkimateriaali polykarbonaatti ja sen kuulaat värit: esineet ovat melkein kuin ilmaa.

ghost_chair.jpg

Philippe Starck: Louis Ghost (Pale Pinky Orange, Straw Yellow, Smoke Grey, Ice Blue)

Vaikkei ilmavuus olekaan tyylinä välttämättä juuri sitä, mitä haen... Oikeastaan pidän enemmän raskaahkosta maanläheisyydestä, mutta JOS on pakko olla jotakin roipetta nurkissa, niin olkoon se mahdollisimman huomaamatonta.

Heh. Tuntemistani ihmisistä juuri minä olen kyllä se, joka kämppääni vilkaisemalla vaikuttaisi sisustamisen suhteen kaikkein väliinpitämättömimmältä; mun asuntohan on käytännössä yhtä kuin työhuone ja siltä se myös näyttää. Tällaisessa miljöössä viihdyn toisiksi parhaiten. Ihanne olis tietenkin tuo funktionaalinen kokonaistaideteos... jota en varmaan milloinkaan käytännössä toteuta. (Hullua haaskata sisustamiseen sellaisia summia, mitä tuollaisen viimeistellyn kokonaisratkaisun hiomiseen helposti uppoisi.)

Jos siis pysytään traditionaalisemman suunnittelun maailmassa, niin nimenomaan työhuone/julkistila-tyyppinen neutraali käytännöllisyys maistuu mulle hyvin tai sitten vaihtoehtoisesti yöelämään viittaava lounge-tyyli.

Ajatuskatko.

Niin; itse asiassa mä olen kyllä taas vaihteeksi alkanut diggailemaan ilmavuudesta sisustusratkaisuissa ja arkkitehtuurissa. Viime päivinä olen suunnitellut sellaista kahden perheen taloa, jossa olis korkeat lasiseinät atrium-tyyppisen sisäpihan puolella, paljon valkoista ja kalusteet kuin lentoon lähdössä: lasia, alumiinia, akryyliä ja keväisiä värejä.