Itsekritiikin teemaviikko jatkuu, vaikkei tää ookkaan yhtään kivaa.

Onneksi yö tässä välissä vähän selvitti mun päätä ja tajusin taas, että millaiset asiat ovat oikeasti merkittäviä; millaisista virheistä ja laiminlyönneistä itseään pitäisi soimata ja millaiset sattumukset taas saisi unohtaa suosiolla.

Mutta, soimaan silti itseäni ihan sietämättömällä tavalla niin mitättömistä jutuista, että moni muu ei niissä edes huomaisi minkäänlaista itsekritiikin aihetta.

Tiedän kyllä, että terävä, pikkuasioihin ulottuva, ehdoton ja armoton itsekriittisyys aikaansaa kehitystä, mutta raskasta se on...