Ah, ei tarvii tehdä midist. Saan elää salaa hiljaista elämää. Tällaisesta mä usein haaveilen, mutta tätä on yllättävän vaikea järjestää!

Olin tuossa tosiaan ihan hetki sitten flunssassa, mutten silloin onnistunut parantumaan, kun en onnistunut piiloutumaan maailmalta, ihmisiltä ja tekemisiltä.

Nyt olen sitten uudestaan kipeänä, mutta pysyin tällä kertaa uhmakkaasti lujana ja tiukkana ja käskin menojen pysyä minusta kaukana. (En halua taas uutta antibioottikuuria tai jotain vielä pahempaa.) Onneksi myös vaativimmat ihmisyksilöt ovat ihan fyysisestikin kaukana ja muutenkin aika tavoittamattomissa. Kuten äiti. (Jos äiti on lähellä, niin vapaa-aika käsitteenä muuttuu vääjäämättömästi epämääräiseksi: Joka viikonlopulle siunaantuu joku projekti, johon on pakko osallistua vähintään etänä ts. harjoittaen teknistä puhelinneuvontaa.)

Siitä kyllä olen vähän (tai oikeasti vähän enemmänkin, jopa erittäin...) katkera, ettei mun maailmassa ole ihmisiä, joiden lähellä olis hyvä olla, silloin kun mä tarvitsen jotain.

J.K. Harmillista, että tänä viikonloppuna olis ollut yksi erittäin tärkeä (työhön liittyvä) ja pari vapaamuotoista menoa, joihin en nyt pääse osallistumaan.