Hitsit, kun pitää nykyään ottaa sosiaalinen elämäkin niin vakavasti!

Mä en oikeastaan jaksais, mutta: "Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön!"

Naamakirja on varmasti ihan kiva paikka niille ihmisille, jotka ovat onnistuneesti pystyneet rakentamaan itselleen nollavuotiaasta saakka rikkumattoman ja johdonmukaisen sosiaalisen imagon: tuntevat vain ns. oikeanlaisia ihmisiä, ovat aina eläneet täydellistä elämää ja ovat mitä lämpimimmissä väleissä ihan kaikkien kanssa. Exiä ei ole jne.

Toinen porukka, joilla naamakirja varmaankin toimii suht tuskattomasti on ne tyypit, joilla on suhteellisen vähän kontakteja: tiivis, pieni, yhtenäinen kaveripiiri. Kaikki tuntevat kaikki ja pitävät toisiaan ns. hyvinä tyyppeinä.

Mun kaltaiselle ihmiselle tuo mesta taas on hieman painajaismainen. Mähän tunnen TOSI erilaisia ihmisiä, eikä mun elämässä ole mitään LOGIIKKAA. Mä oon elänyt eri aikoina hyvinkin eri tyyliin, enkä oo liiemmin pohtinut sitä, että miltä kaikki näyttää ulospäin? En ole todellakaan ajatellut eläväni näyteikkunassa!

Mutta, nyt yhtäkkiä olenkin sellaisessa: Kaikkien nähtävillä!

Oma lukunsa on sitten vielä työelämä ja Facebook. Mä periaatteessa käsitän, että mun pitäis sulkea profiilisivuni ulkopuolisten nähtäviltä ASAP, mutta olen toistaiseksi vastustanut ideaa: musta on nimittäin itestäni kiva tsekkailla muiden ihmisten hömpsötyksiä ja haluan suoda saman ilon myös muille. :)

Ja vielä yks juttu: Miten kaikki onnistuvat olemaan parisuhteessa? Osalla näemmä nykyään jopa ihan virallinen perhe. :O