Enkä kahta, enkä kolmea.

En ylipäänsä tunnu onnistuvan pitämään elämässäni ihmisiä, joista pidän eniten.

Muilla asioilla ei olis mulle edes niin väliks: menetän/olen saavuttamatta ihan mielelläni.

Mutta, miksi oi MIIIIIIIIIIIIIKS mä oon niin käsi näissä ihmissuhdeasioissa?!??!!??

P.S. Edelleenkin haikailen suhteellisen kaukaisia menneitä aikoja. Juuri nyt ei oo tapahtunu kertakaikkiaan yhtikäs mitään, tulipahan vaan mieleen... (Siitä, että on niin hemmetin helppoa olla niiden ihmisten kanssa, jotka on vain kavereita tai ihan mukavia tyyppejä.)