Tapahtui tänään.

Tähän mennessä mun saksan kielen "taito" on pohjautunut 1-2 luokkien (ala-asteella, Steiner-koulussa) saksantunteihin, jossain vaiheessa suht ahkeraan kasvi/puutarha-harrastukseeni (Saksassahan tuotetaan paljon puutarha-alaan liittyvää: kukkasipuleita, siemeniä ja muita tuotteita, joiden etikettejä on tullut tavailtua), sekä yrityksiini ymmärtää saksalaisten liedejen sanoja.

Kaikenlaisia kummallisia hajasanoja on näin ollen hallussa, kuten:
Rosenkohl
(ruusukaali) :D

Tänään aloin kuunnella hyllyssä lojuneita kieli-CD:itä ja ekat 8 oppituntia tuntuivat sujuvan melko leikiten.

En ole koskaan pitänyt saksaa kauniina tai erityisen kiinnostavana kielenä, mutta nyt mulla on niin kova ikävä sinne, että kyllä tuo kielen kuuntelukin menettelee; helpottaa ikävää. Luultavasti tulen siis oppimaan hyvin! :) (Tai ainakin paremmin kuin espanjaa ja portugalia, joita mun piti/halusin taannoin opetella.)

. . .

Tähän laitan itselleni muistiin linkin saksan kielen itseopiskeluun liittyen.