Hyi hemmetti, kun matkaan tarttuu kaikenlaista silppu-säppyä, vaikka kuinka yrittän sitä välttää. Ja kun kiire on, niin sitä ei pysty senkään vertaa vastustamaan. Mun lompakko meni jo rikki, kun vetoketju ei enää kestänyt pursuilevien kuittejen painetta.

Monessa mielessä en kannata tehokkuusyhteiskuntaa, mutta yhdessä mielessä kannatan: tuotteet ja pakkaukset pitäis suunnitella erittäin funktionaalisiksi, jätteen hävitys suunnittelussa huomioiden. Ai niin... paitsi etteihän tuo taidakaan olla mikään tehokkuusyhteiskunta-ajatus.... Jos nimittäin tuotteet suunniteltais kunnolla, roskan (myös rikkinäisten/epäkelpojen laitteiden) määrä vähenis. Mutta, sehän ei olis taloudellisesti kannattavaa!

Ai, että mä haaveilen tietynlaisesta askeesista. Kunpa ei olis tavaraa! Kunpa kaikki ihmisen toiminta ei tuottaisi tavaraa tai muuten kytkeytyisi tavaran kertymiseen.

hopper.sun-empty-room.jpg

Edward Hopper: Sun in an Empty Room, 1963

Oon yrittänyt vuositolkulla lanseerata sellaistakin systeemiä, että edes minut vapautettaisiin tavaralahjojen vastaanottamisen pakosta, mutta ei onnistu... Aina saan JOTAIN, aina mun asuntoon tunkeutuu jokin uusi kapine. (Varaudun juuri vastaanottamaan ulkomaan tuliaisia.)

Hmm... ainoa lahjus, jonka mielelläni vastaanotan on tavalliset nilkkasukat (ja jos kehtaisin, voisin pyytää myös alushousuja), niitä nimittäin on aina liian vähän – ja vähätkin piileksivät jossakin; oletettavasti eteisessä lehtipinon alla.

Siispä lehtipinoa hävittämään!