Mitähän mä oon vetäny?

Varmaan unilääkettä aamupalaks, siltä ainakin tuntuu.

Ja, dementiakin on iskeny: äsken en onnistunut muistamaan erään entisen poikaystäväni nimeä! Enkä muuten muista vieläkään! (Olisin stalkannu Naamakirjasta.)

Edit: Voi hyvänen aika! Mähän en muista toisenkaan exän nimeä! :D Siis, sukunimeä.

Kertooko tämä siitä, että olen todella päässyt noista suhteista yli? No, kyllä varmaankin olen, mutta ei mun nyt sentään olis nimiä tarvinnu unohtaa!!!

Kumma muuten, miten joistakin ihmisistä pääsee henkisesti eroon niin kivuttomasti... joistakin ei ikinä. Tai no; ei se niin kummaa ole. Mutta, ainakaan mun elämässä ei suhteen pituudella tai statuksella (epämääränen säätö/ deittailu/ seurustelu/ avoliitto/ kihlaus muuta en olekaan kokenut) ole välttämättä mitään korrelaatiota ikävän määrään.