Mä oon nyt elänyt eräällä tavalla syrjässä, toisaalla, unessa ainakin viis vuotta.

Toimin, mutta todelliset pyrkimykset on muualla.

Olen sosiaalinen, mutta todelliset tunteet on muualla.

Suunnittelen tulevaisuutta, mutta todelliset unelmat on muualla.

En tiedä mitä muuta odotan, kuin että elämä loppuu mun osalta aikanaan.

Tää on vähän pelottavaa, kun sen huomaa. Munhan pitäis teoriassa olla keskellä kaikkea, keskellä elämää.