Että voisin: syödä sieniä, vetäytyä luostariin, hankkiutua vapaaehtoisena aivopesuun, vaihtaa identiteettini ja kadota, hypätä sillalta tai IHAN MITÄ TAHANSA.

Kunhan ei tuntuis tältä.

. . .

Hento järjen ääni minussa yrittää selittää: "Muista! Ei sulla kuitenkaan oo asiat niin huonosti kuin sillä yhdellä about sun ikäisellä miehellä, joka kertoi asuvansa kadulla. Etkä sä oo vanha, etkä voimaton – pahempi silloin olis olla yksin. Sä voit vielä tehdä jotain elämälläs, elämälles. Sä voit vielä toivoa!"



Hassua, miten heikko ihminen on...