Nyt seuraa selitysosa edelliseen postaukseen.

Ymmärrän kuitenkin erittäin hyvin, että ihmiset (myös kolmekymppiset pariskunnat, jopa TV-sarjoissa) haluavat harrastaa seksiä! *nyökkää hyväksyvästi*

Toisaalta en sittenkään ymmärrä sitä, että seksi/vietit/biologiset impulssit ovat elämän pääasia/polku jota seurataan.

Vaikka vähän aikaa sitten jopa itse suunnittelin asuinpaikan valintaa seksin hankkimisen toivossa!!!!! :D Huhhuh! Aika äärimmäistä! Mutta, silloin olinkin erittäin pahasti riivattu... (Enkä ihan tosissani kuitenkaan.)

Todistettavasti siis jopa minutkin saa henkilökohtaisessa piinapenkissä (= exä tenttaa seksiasioista yy äm äs) yllytettyä melko eläimelliseen tilaan. (Muttei se seksistä tenttaaminen ollut tuossa tapauksessa mikään terävin triggeri. Musertavaa oli se, että pitkästä aikaa vietin aikaa ihmisen seurassa, jolla on edelleen avaimet mun sydämeen – jollain tasolla. Ahdistuin ja halusin kieltää kaiken: että tunnen/olen koskaan tuntenut mitään, että tunteilla on ylipäänsä mitään merkitystä [tai mun elämällä tai millään] - - - > aloin ajatella animaalista seksiä, joka on kuitenkin melko voimakas vastalääke MIHIN TAHANSA. Mun onnekseni tenttaajana toimi kuitenkin 'vain' tuo exä – tiedä häntä miten hulluksi olisin herennyt, jos esimerkiksi... no mutta, onneksi ei! Toisaalta äärimmäinen surku ettei, kai ikinä...)

Pahiten ehkä rassaa tyhjyyden tunne, jollaisen kohtaan über-animaalisten ihmisten seurassa. Epätoivoinen kysymys: eikö ole mitään muuta? Vain lihaa?

Vaikka mä nyt kerran hairahduinkin vouhkaamaan jotain ihan täysin älytöntä (Huhhuh, todellakin!), niin en mä oikeasti seksiä kaipaa seksimielessä. Jos mä jotain kaipaan, niin seksiä, joka olisi rakkautta. Ja, kun en sitä voi saada, niin enpä kyllä etsi muutakaan.

Piste.

(Toivottavasti tajuan mennä nukkumaan ennen kuin jatkan mitään seksisepustuksia täällä. Muuten tää kirjotussarja ei lopu ikinä. Aina on pakko laatia selityksen selityksiä, kun alkaa vähän ajan kuluttua hävettää...)