Muistin pitkästä aikaa, että tykkään hyvin paljon Bachin Konsertosta 2 viululle, d-molli (BWV 1043). Kätevyyden vuoksi hommasin siitä konekuunteluversion iTunesista Academy of St. Martin in the Fieldsin levyttämänä (Maurice Hasson ja Henryk Szeryng, viulu).

Lisäksi aion kuunnella Palestrinan messuja The Tallis Scholarsin esittämänä.

Kumpaankin edellä mainittuun esiintyjä-poppooseen voi aina luottaa. Niiiiin hyvän kuulosta! :)

Mulla on myös akuutti Kuutamosonaatti-mania, koska kuulin yhden kaverini soittavan sitä eilen. Nyt yritän metsästää just oikean kuulosta levytystä ekasta osasta. Kukaan ei tunnu osaavan soittaa sitä tarpeeksi melankolisesti ja keskittyneesti.



Hassua, mutta tämä harrastelijaversio on tähän mennessä löytämistäni lähinnä sitä, mitä haen. Aivan liian hidas tempo ja tekniikka silminnähden päin persettä, mutta tykkään tuosta vakavuudesta ja meditatiivisen huolellisesta etenemisestä. (Toi sonaatin eka osa on ammattipianisteille niin helppoa kamaa, että siihen voi olla vaikea keskittyä sataprosenttisesti. Sitäpaitsi niin älyttömän populaari kappale, että kiinnostus paneutua on saattanut kulua vuosia sitten veks. Ja vielä: tradition mukaan tuota ei kuulu soittaa surullisesti ja haudanvakavasti, mutta mä haluun siitä raskasmielisen version!)

Mulla on kyllä jo parikin (sinänsä tietysti erittäin hyvää) levytystä: Emil Gilelsin ja Daniel Barenboimin, mutta eivät kelpaa tunnelman osalta, heh! (Knoppitietoa: Gilels kuoli saamatta valmiiksi aloittamiaan Beethovenin sonaattien levytyksiä Deutsche Grammophonille. Mutta, tuon ehti soittaa miellyttävällä, rauhallisella tyylillään.)

Jos löydän mieleiseni version ja mania alkaa pikkuhiljaa laantumaan, niin keskitän seuraavaksi voimani Brahmsin Saksalaisen sielunmessun oikean kuuloisen levytyksen hamstraamiseen.