Jos 90-luvun nuorille olis kerrottu, että vuonna 2007 jengi pukeutuu ihan tosimielessä ja tyylikkyyttä tavoitellen esimerkiksi tällä tavalla, niin veikkaan, että aika pahaa kommenttia olis lentäny...

Nykytyylistä puheen ollen, mä en aivan erityisesti voi millään käsittää joidenkin jätkien mikkihiiri-tyyliä: pillifarkut tms. mahdollisimman kinttanat housut... oikeastaan kai jonkinlaiset trikoot (?), aneeminen ja kaula-aukosta venytetty ohut T-paita tai vastaava, liian iso ja muutenkin joka suuntaan valuva neonvärinen urheilutakki, neonkirjava lippis, neonkirjavat tennarit tietty, ja tavoitteena mitä ilmeisimmin mahdollisimman luikkumainen ja epämääräinen olemus. It is sooooooou unsexy! (Nomut, ihan hyvä oikeastaan – eipähän ainakaan tuu katottua 19 v. pikkupoikia 'sillä silmällä'.)

Kuitenkin minä, joka rakastan enemmän ajatella kuin kokea asioita, pidän siitä, että 'kauneuteen' ja 'tyyliin' on rakennettu noin etäännytetty suhde (vaikkei se varmastikaan ole tietoista).

Rumuuden estetiikkaa. Ei tarvitse olla kaunis ollakseen kaunis, eikä tyylikäs ollakseen tyylikäs. Mutta, jotain täytyy näköjään silti yrittää olla.

Jännää on, ettei vielä millekään ajalle ole kelvannut luonnollisuus.