Viime aikoina olen huomannut, että käyttöä olis etenkin sille lajille, joka jaksais ilta toisensa jälkeen harrastaa epätoivoisia ristiretkiä ympäri kaupunkia mahdollisia mieshenkilöitä jäljittämässä.

Mutta, mutta... Kun mä en ole oikein ikinä tottunut tyttökavereiden seuraan, niin ompi vähän vaikeeta.

Yksinäiset retket miesmetsälle taas ovat lähinnä koomisia – tai sitten traagisia – fiiliksestä ja tähtien asennosta (tai jostain) riippuen.

Voi tätä elämää! Ei voi muuta todeta.