Niin; todellakin KUN-TO-SA-LI – paha paikka, huhhuijaa! (Pahemmaksi voin kuvitella vain työpaikkajumpan, mutta armahdan omaa mielenterveyttäni sen verran, etten aio sitä ikinä maailmassa kokeilla, olkoonpa kuinka edukasta tahansa.)

Salilla tuli siis tänään käytyä ekaa kertaa monen vuoden tauon jälkeen: suorastaan järisyttävä kokemus!

Eikö niin, että pukuhuoneessa tarvitaan ehdottomasti kirkkaat loisteputkilamput ja suuria peilejä vähän sinne ja tänne? Kuntokeskus tietenkin hyötyy tuosta; pistetään ihmiset vääjäämättömästi näkemään jokainen ulkomuotonsa heikko kohta, niin johan alkavat salikortit ja solariumkäynnit tehdä kauppansa. Mutta, minä olin kyllä kovilla...

Ihan omituista nähdä itsensä samoissa treenisaleissa, kuin joskus ennen, mutta aivan toisen näköisenä. Peiliin katsoessa mittakaava näytti jotenkin pettävän, mutta ei... Kyllä mä olen ihan oikeasti muuttunut, vieläpä todella paljon. Omenavatsa, ilman muuta. Ja, naamakin aivan käsittämättömän pyöreä! Tämän pallopäisyyteni totesin tosin jo päivemmällä, nähtyäni kuvan itsestäni eräässä lehdessä.

Miten voi olla, etten ole tajunnut muutosta?

Olen toki tiennyt plösähtäneeni, mutta musta on tuntunut, että olen kuitenkin aika tavallisissa mitoissa, etenkin ikäisekseni. Samoin taisi joskus käydä äidilleni, joka aina ollessani 18...25-vuotias piti meitä kahta aivan saman näköisinä ja kokoisina. Ajattelin silloin loukkaantuneena, että: "Mitä hemmettiä, eiks se nyt muka tajuu!?! Yrittääkse jotenkin pilkata mua? Eihän meissä oo mitään samaa!" Mutta, hänkin oli joskus ollut nuori ja kaunis ja hoikka. Sellainen 'minä' oli hänessä jäänyt elämään. Eikä hän koskaan nelikymppisenä enää astunut tanssisaliin päivittääkseen käsitystä itsestään.

Minä olin päättänyt tehdä päivityksen viimeistään 35-vuotiaana, mutta onneksi ryhdyin puuhaan jo vähän aiemmin.

Nyt ajattelen: "Nooh... jos mä käyn vähintään kaks kertaa viikossa tanssitunnilla/salilla + lisäksi kävelylenkkeilen, niin kaipa mä alan vähitellen laihtua?" Mutta, jospa mä en laihdukaan, niin ei kai sitten auta muuta, kuin sopeutua uuteen mittakaavaan. Eiköhän sekin onnistu.

--

Jälkikirjoitus: Salilla tänään observoimani muut naiset olivat pääosin selkeasti alle 25-vuotiata, mutta... heistä yksikään ei ollut lähimainkaan sellaisessa (niin hyvässä, hehkeässä) kunnossa, kuin itse olin saman ikäisenä. Jippii!! :D (Edes yksi syy mulla iloita...)