Tänä aamuna napsautin telkkarin päälle juuri sopivasti kuullakseni hra Kataisen sanovan: "Tässä maassa on paljon ihmisiä, joiden pahin vihollinen on työpaikka."

Alle sekunnin sadasosassa vastasin mielessäni, että: "Veitpä muuten sanat suustani, sillä ainakin minun elämässäni työpaikka todella on vihollinen numero yksi! Nykyinen paikkani on niin hirveä, että se alkaa nousta kirkkaimmille mitalisijoille asteikolla 'pahimmat elämässäni tapahtuneet asiat'. Vihaan työpaikkaani vilpittömästi sydämeni pohjasta!"

Harmi vaan, että mulle ja Kataiselle tämä työpaikan vihaaminen ovat aivan eri asioita. Kataisen mielestä vihan tunteminen tilanteessa, jossa on täysin työnantajan mielivallan armoilla on jonkinlainen virhe, josta ihmiset täytyisi opettaa pois – vaikka sitten entistä kovemmilla keinoilla.

Kun taas minun näkemykseni mukaan viha sortoa vastaan on erinomaisen terve tunne. Se on se tunne, jonka voimalla olen ylipäänsä hengissä enää.