Maailman vittumaisin kävelysää: yksi askel eteen – kolme taakse. Tuo räntä onnistuu jotenkin olemaan vielä liukkaampaa kuin mikään jää.

Jono. No, eipä siitä sen enempää.

Nuoriso. On tosi hienoa, että sellaiset yksilöt, joiden fyysinen motoriikka ei muutenkaan ole vahvinta mahdollista tasoa juovat itsensä tuhannen känniin ja sen jälkeen tälläytyvät tanssilattialle jättisuurten laukkujen, tuoppejen ja jatkuvasti palavien röökejensä kanssa. Ja, ehdottomasti tanssitaan piirissä. Hohhoijaa! (Mä piinaan itseäni aina miettimällä, että mitähän tuollaiset ihmiset tekevät työkseen..? Jos joskus osottautuisi, että he ovat hyvin tienaavia pomoja, niin mä en vois kerta kaikkiaan mitään muuta, kuin ampua itseäni päähän.)

Rakkauden epätasainen jakautuminen. Tää on ehdoton (Ä Ä R E T T Ö M Ä N) kestovitutuksen aihe. Erityisen ärsyttävää on se, että tuolla edellä kuvatulla ihmisryhmällä tuntuu olevan vähintään noin 1000 kertaa paremmat tsäänssit saada osansa kuin esimerkiksi mulla...

Ja, kaiken kukkuraksi: mun sormet haisee ihan saatanan pahalle! Huomasin juuri. Siis haisevat röökille, vaikka en oo polttanu. (Noh, lohduttaudun sillä, että tää on kyllä edelliseen verrattuna ihan mitättömän pieni murhe.)