Nyt pitäis keksasta itelleen uus duuni. Mutta, ihan mikä tahansa ei enää todellakaan kelpaa! Itse asiassa mulla on kaksi vaihtoehtoista toiveiden suuntaa:

1. Niin korkean tason duuni, että päivät vois viettää aamusta iltaan kokouksissa. Suorittavan työn taso minimissä eli nollassa ei lähinnä vain delegointivastuu. Ja toki myös johtamisvastuu eli loppujen lopuksi vastuu työn tuloksista.

2. Idioottimainen robottihomma, jossa ei tartteis vaivata päätänsä millään. Toisin sanoen suorittavaa työtä, jolla on tarkat muiden asettamat raamit. Lopullinen vastuu jollakulla toisella.

Mutta, ehdottomasti EI näiden kahden yhdistelmää. (Eikä varsinkaan näiden kahden yhdistelmää + siihen vielä vähän jotain lisäksi.)

Mä tosiaan rakastan kokouksissa lojumista. Se on just sopivan sosiaalista, sopivan tyhjänpäiväistä -> hyvää aikaa keskittyä kahvin tai vissyn särpimiseen ja omiin ajatuksiin. Kokouksissa ei tarvii olla mikään nero; päin vastoin kannattaa sopeutua yleiseen tasoon. Ei tarvii keksiä mitään, ei tehdä mitään, ei ottaa konkreettisesti vastuuta mistään. Kokouksissa tahti on lepposa (verrattuna työtahtiin muuten). Puhelin ei soi, meileihin ei tarvii vastata, oveen ei koputeta... Aaah luxus!

Ja, ne jotka lojuu kokouksissa saa aina parasta palkkaa.

Kolmaskin vaihtoehto mulla on mielessä, mutta se on utopistista unelmaa: Mä haluaisin perustaa firman. Mutta, koska en halua tehdä sitä ypöyksin, niin unelma lykkääntyy liikekumppaneiden puuttuessa.