Mä oon ollu viimeisten 24 tunnin kuluessa kaks kertaa Hakiksessa ja se on jo aika kummaa, sillä mä en tykkää Hakiksesta, en Kalliosta enkä Sörkästä.

Eilen kävin baarissa ja tänään parin euron kaupunkimatkalla (ratikkalippu) ruokaostoksilla. Ruokaostoksia ajatellen Hakis on kuitenkin toimiva: hyvää, halpaa sapuskaa hymyn kera saa haalittua Hallista ja erilaisista etnisistä pikkukaupoista Hämeentien varrelta.

hakaniementorihedelma.jpg

Signe Brander, valokuva 1907. Hakaniemen tori.

Hakis on punainen... ainakin Alkon valikoimien perusteella. Punaviiniä hylly tolkulla, mutta ranskalaista valkoviiniä en löytänyt. (No, punaisuus on toki hyvä!)

Lapsena Hakiksen täytti valtava pyöreä rakennus, jota kohti kuljettiin. Ympyrätalo eli lääkäriasema eli verikoe. Ei kiva!

Lähes joka kerran kun tuolla päin matkailee pääsee aitiopaikalta seuraamaan kansalaisten ja viranomaisten (tms.) välistä mittelöintiä. Niin tänäänkin. En vaan ihan ymmärrä tätä yhtälöä: vartijoita palloilee nykyään joka nurkalla, mutta katuväkivalta senkun lisääntyy. Missä vika? Ovatko ihmiset ulkoistaneet itsehillinnän, tyyliin: "Kyllä ne vartijat mut kuriin pistää." Tai provosoiko valvontakoneiston alituinen läsnäolo porukkaa 'urotekoihin'? Vai onko yhä useammalla todella niin paljon paskempi olo & elo kuin sanotaan vaikka kymmenen vuotta sitten. Mä veikkaan ainakin viimeisintä vaihtaria.

. . .

Ajattelin, että sitten kun mulla on aikaa kuvaan klo 17 nimisen valokuvasarjan eri puolilta kaupunkia. On nimittäin kiinnostavaa, miten suuresti inhimillinen maisema vaihtelee jo muutaman kilometrin säteellä.