On yksi asia, johon mä olen addiktoitunut – ei vaan leimaantunut eli identifioinut itseni – ja se on kahvi.

Voisi luulla, että tästä seuraisi ihan viattomasti vain semmoista, että minä-tyttö se vaan tykkään juoda kahvia ja siinä se.

Mutta EI!

Kun, siitä seuraa myös semmoista, että mun on ihan pakko saada mies, josta tulee ensimmäisenä mieleen tummapaahtoinen kahvi!!!

Näin on.

Vaikka tällä tavoin huumorin varjolla kirjoitan, niin karu totuus on se, että tässä maassa mun miesvalikoimat ovat vähissä. Perussuomalaisesta miehestä kun ei ihan niin vaan leiju mielikuvia kahviin liittyen... tai patinoituneeseen tupakan aromiin tai mustaan nahkaan tai hienoon palisanteripintaan tai konjakkiin tai brasilialaisiin rytmeihin, kuutamoon preussinsinisellä taivaalla, pehmeään tuuleen öisellä merellä...

Oho, tulipa huomaamatta lueteltua joukko muitakin asioita, joihin mulla on joku erityinen suhde.

(Huumori sikseen: Jos en tietäisi mitä tiedän, niin pitäisin itseäni tämän kirjoituksen perusteella enemmän kuin kohtalaisen pahana miesten esineellistäjänä.)