Porvari 1:
Riihimäkeläinen 22-vuotias rekkakuski.

Porvari 2:
Keuruulainen 44-vuotias sairaanhoitaja.

Porvari 3:
Helsinkiläinen 39-vuotias työtön.

Porvari 4:
Espoolainen 46-vuotias kunnallispoliitikko.

Porvari 5:
Kauniaislainen 60-vuotias koroillaan eläjä.

Kaikki edellä luetellut ovat esimerkkejä tosielämän kokoomussymppareista. Heidän kaltaistensa porvareiden kanssa tulin keskustelleeksi vaalejen alla ja peräti ääneen ihmettelin, että kuinka kummassa ykkös-, kakkos- ja kolmostyyppi olivat puolueensa valinneet? Yksiselitteista vastausta en valitettavasti saanut muiden kuin sairaanhoitajan kohdalla (500 €).

Mutta, täytyy melkein nostaa hattua noille ennakkoluulottomille äänestäjälle, jotka antoivat rohkeasti kannatusäänen puolueelle, joka historiansa perusteella tulee hyvinhyvin epätodennäköisesti ajamaan heitä koskevia asioita – siis ainakaan positiiviseen suuntaan...

Tuo nimittäin edustaa jo aikamoisen lujaa uskoa itseen: Pystyn elämään miten ankarissa oloissa tahansa, enkä tarvitse yhteiskunnan tukea mihinkään!

Noin lujalla itseluottamuksella kenties pärjääkin, oloissa kuin oloissa, mutta esimerkiksi minusta ei taida koskaan olla vastaavanlaiseen voimannäyttöön, vaan otaksun jatkossakin olevani sellainen säälittävä luuseri, joka tarvitsee yhteiskunnan tarjoamaa tukea ja turvaa vähän kaikessa.