Olen ollut hävettävän, käsittämättömän laiska viime aikoina. Mutta, onneksi kaikesta huolimatta asiat ilmeisesti etenevät. Maailma ei ilmeisesti rankaisekaan mua pienestä 'poissaolostani', mikä tuntuu aika hämmentävältä... Odotan silti ilkeää takapotkua jostain, tai en varsinaisesti toivo & odota, mutta ainakin varaudun, kuten aina.

Yhdestä asiasta olen kovin iloinen: Marraskuusta alkaen pääsen sijoittumaan paikkaan, jossa tuskin tarvii köhiä saastepilveä ulos keuhkoistaan joka päivä tai oikeastaan koskaan.

Nythän mun työhuoneasunto sijaitsee ihan kammottavassa paikassa. Kun ikkunan avaa, tuntuu kuin istuisi autotallissa tai -hallissa. *köhköh* Mitenköhän mustat mun keuhkot jo on? Tää on ihan oikeasti aika piinaavaa, varsinkin näillä säillä, kun yksikään tuulenvire ei tunnu hajottavan pakokaasumattoa, joka leijailee ikkunan ulkopuolella. *hyh*

Nyt kun saisin vielä tempaistua muutaman muun asian järjestykseen, niin pääsisin ehkä jopa nauttimaan elämästä tai ainakin pääsisin vähän helpommalla.

Marraskuussa saan muuten iloita hyvän ilmanlaadun lisäksi myös:
- omasta pesukoneesta (oon aika laiska varailemaan pesutupavuoroja)
- lattioista, jotka eivät natise eivätkä ole vinossa (mukavampi tanssia ja jumpata)

Superluxus! :)

Ärsyttävä yksityiskohta: Kolme... eipä kun peräti neljä viimesintä postausta päättyy hymiöön. Mutta ei voi midist.