Uskomattoman viheliäinen päivä. Uskomattomia ihmisiä, uskomattomia tapahtumia.

Yritän lohdutella itseäni ajatuksella, että olen tekemisissä vain medium-pahojen ihmisten kanssa. Mua ei kiduteta fyysisesti, mun henkeä ei konkreettisesti uhata eikä mitään sellaista...

Mutta, melkein kuitenkin.

Tänään muuten myös yllätyksekseni reagoin tavalla, jollaisella mun ei pitänyt koskaan reagoida: viittä vaille itkin ihmisen edessä, joka on pitkään kohdellut mua äärettömän väärin.

Olin tähän asti sitä mieltä, että mä en ikinä murru pahantekijöiden edessä, enkä näytä heikkouttani. Mutta, kun tarpeeks kiusataan, niin...

Epämiellyttävääkin epämiellyttävämpää oli nähdä hymyn piirtyvän tämän ihmisen kasvoille, kun hän huomasin, miten vaikeaa mulla oli.